Olimme ystäväni kanssa laulamassa kauneimpia joululauluja. Paitsi että tilaisuus ei ollut kirkossa, vaan kahvilassa. Eikä tilaisuutta vetänyt kirkon työntekijä, vaan musiikkiopiston muusikot. Kahvila oli pieni, ja kun muusikot pölähtivät paikalle ja jakoivat laulumonisteita, ihmiset vaikuttivat pääosin ilahtuneilta. Paitsi meidän viereisessä pöydässä, jossa eräs kahvittelija valitteli suureen ääneen kavereilleen, kuinka inhosi joululauluja. Ja jatkoi silmiään pyöritellen, että mitä, laulettaisiinko tilaisuudessa jouluvirsiäkin?
Laulut vaihtelivat kevyistä rallatuksista tunnelmallisiin jouluyön hartaisiin hetkiin. Alussa ihmiset lauloivat tapaillen ja hillitysti. Mutta muusikoiden heittäytyessä tunnelmoimaan juurikin niitä hartaimpia jouluvirsiä, jotakin tapahtui. Tunnelma vapautui ja siitä hetkestä eteenpäin kaikki oli hyvin, koko kahvila lauloi mukana ja maassa vallitsi rauha. Paitsi viereisessä pöydässä, josta kantautui edelleen nurinaa.
Ystäväni, jonka kanssa olin tilaisuudessa, on todellinen jouluihminen. Joululaulut soivat tauotta jo lokakuun alusta. Hänen kotinsa on kuin suoraan joulupukin maasta. On tonttunurkkausta, monivärisiä kynttilöitä ja jouluvalot loistavat päällä yötä päivää. Itselleni riittää, kun ripustan joulutähden ikkunaan. Joulutunnelmaankin pääsen yleensä vasta hetkittäin joulukuussa ja vasta joulun kynnyksellä. Pakko on tunnustaa, että mikäli radiossa soi joululaulut lokakuussa, vaihdan kanavaa.
Mutta vaikka en ehkä voi kutsua itseäni varsinaiseksi jouluihmiseksi, olen huomannut, että tarvitsen joulua. Sen valoja ja tuikkeita ikkunoissa, höyryävän kuumaa riisipuuroa ja glogiä. Sitä, että tulee hyvä mieli, kun ihmiset toivottavat hyvää joulua. Paras joulumieli on syntynyt silloin, kun olen käynyt esimerkiksi laulamassa nuorten kanssa hoivakodeissa. Kun muistisairaan katse kirkastuu tutun jouluvirren kohdalla ja jostain sopukoista löytyvät oikeat sanat. Nämä kaikki ovat asioita, jotka muuttavat pimeyttä piirun verran pehmeämmäksi. Pastillinvärisemmäksi. Näin taisi käydä myös meille kauneimmissa joululauluissa. Lopulta jopa viereisestä pöydästä kuului kiusaantunutta laulun tapailua.
Jouluvirsien taika perustuu siihen, että lauletaan yhdessä paremman maailman toivosta. Siitä ei tarvitse kiusaantua. Ja vaikka siltä aluksi tuntuisikin, suosittelen antautumista virren kannateltavaksi, läpikuljettavaksi. Jouluna kapaloidaan kaikkein vaatettajaa ja imetetään ruuan lahjoittajaa. Aivan kuin pääsisi itse seuraamassa rauhallista hetkeä tallissa. Veisatessa lapsi syntyy keskuuteemme. Rauhallista joulua itse kullekin.
Tanja Roiha