Aholansaaressa uskomatonta on yhteishenki ja yhteenkuuluvuuden tunne. Riparille tullessa ei välttämättä tunne ketään, tai ainakin huonekaverit ovat eri puolilta Suomea. Kuitenkin kahden viikon kuluttua on koettu paljon yhdessä; kääriydytty saman viltin alle Paavon Pirtissä iltaveisuissa, puhuttu syvällisiä liki tuntemattomien ihmisten kanssa, naurettu, itketty ja nauruitketty. Pelattu koppipalloa, veisattu ja opittu paljon uutta itsestä. Ja mikä parasta, tutustuttu uusiin mahtaviin ihmisiin, joiden kanssa voi solmia ystävyyssuhteita jopa loppuelämän ajaksi.
Saareen tullaan ilman ennakkoluuloja, tai ainakin ne karisevat siellä ollessa. Siellä tutustuu uusiin ihmisiin, joihin ei tutustuisi välttämättä muuten. Kaikki hyväksytään sellaisina kuin he ovat, jonka ansiosta omia mielipiteitä uskaltaa kertoa ja niistä syntyy mielenkiintoisia keskusteluja. Oppitunnit ovat mielenkiintoisia ja niillä oppii paljon paitsi Jumalasta ja körttiläisyydestä, myös itsestä.
Leirin aikana tajuaa, että Herättäjäyhdistyksen nuorisotyön slogan on totta; Sinä riität. Sinä kelpaat. Sinä et ole yksin.
-Iitamari Mönkkönen